Lisää koruja

Tämä päivä on mennyt tehokkaasti koneella apuraha ja työhakemusta kirjoitellessa, ja metallin kimppuun en ole ehtinyt laisinkaan, joten sama istua sitten iltakin ja kirjoitella vielä tänne. 

Ennenkuin työleiri kutsuu ja blogi hetkeksi hiljenee niin pieni kuvapläjäys jo aiemmin valmistuneista koruista vol 2. Tällä kertaa teemana kaulakorut. 
Viikko on mennyt tehokkaasti uutta työtä tehdessä, linnunluurankoa. lehtisaha ja viilat on olleet taas kovilla ja samoin uudet juotosvälineet, jotka on toimineet kyllä erittäin mallikkaasti. Onneksi työkaluja ostaessani panostin laatuun, vaikka kaiken maksaminen kertapläjäyksellä kirpaisikin pahasti. Pitkässä juoksussa taitaavat kuitenkin maksaa itsensä takaisin. Luurangosta kuvia sitten myöhemmin jahka reissusta kotiudutaan. Olen ollut tuon luurangon kimpussa koko viikon ja kaikki muu kuten töiden kuvaaminen on unohtunut. Päivät on venyneet iltaan ja välillä unohtuu pitää ruokataukoja. Välillä on hauskaa kun työ tempaa mukaansa, tosin ärsyttäviä korjattavia mokia on tullut, mutta milloinpa niitä ei tulisi. Mutta nyt niitä koruja!

Lähdetäänpä tästä vaikka liikkeelle Tähän koruun idea tuli jo aikaa sitten, se oli viimeinen työ jonka tein muotoilua opiskellessani. En ollut siihen versioon oikein koskaan tyytyväinen ja se meni näyttelystä kaupaksi joten se jäi vaille dokumentointia. Ideana oli tähtikartta, eli nuo neliöiden sisässä olevat kivet muodostaa tähtikuvion. Palasin aiheeseen useita vuosia myöhemmin, tämä on muistaakseni 2012 tehty. Koska aihe on konkreettisesti avaruudellinen, olisin halunnut noiden neliöiden sisälle paloja meteoriittiä. Asiaa hieman tutkittuani ja meteoriittien hinnan ymmärrettyäni, ymmärsin siirtää niiden hankkimisen hamaan tulevaisuuteen. Toisena vaihtoehtona oli smaragdit, mutta nekin olisivat tullet sen verta kalliiksi, että lopullisen version tein synteettisistä kivistä. Muuten koru on hopeaa. Tämäkin versio on myyty, ja ehkä tästä voisi tehdä vielä kolmannen parannellun version, jossa sitten olisi sitä meteoriittiä. Tämä varmaan sitten kun voitan lotossa 

Tämä on tehty valmistujaislahjaksi ystävälleni. Tarkkaa valmistumisvuotta en tästäkään muista, mutta 2010 tai 2011 saattaisi olla aika lähellä. Tämä on yksi harvoista jutuista joita olen tehnyt, ja johon olen itse tyytyväinen. Vielä vuosienkin jälkeen se näyttää yllättävän hyvältä ja asettuu hienosti kaulalle. Idea koruun on tullut erään kankaan kuvioinnista, näkyy tuolla ihan sivussa saranoiden vieressä ja sen ympärille lähdin piirtämään kuviota. Hopeaa ja timantteja materiaalina. Pinta on harjattu, joka tekee siihen mattamaisen kiillon.  

Tämä koru on edellisestä näyttelystä, nimeltään "kaikki kiertää kehää". Vähän korutaiteen puolelle mentiin. Käyttökoru kumminkin. itse tykkäsin ideasta, mutta jostain syystä se ei oikein tavoittanut ihmisiä ja ei oikein saanut mitään huomiota tai kommentointia. Tämän kohtaloksi koitui siis purkaminen, hopeaosa sulatettiin uusiokäyttöön. Tuon keskiympyrähässäkkä kohdan säästin myöhempää käyttöä varten, minulla onkin idea tehdä siitä joku minimalistinen veistoksellinen koru, ehken se silloin täyttää tarkoituksensa ja löytää lopullisen muotonsa. Muut pronssiosat sulatin osaksi patsasta. Muutoin levytyönä tehty, paitsi tuo ihmishahmo on valettu.

Tämä myös edelllisestä näyttelystä. Samoin kuin ylempi koru, ei oikein osunut. Vaikka se asettuu kantajalleen ihan nätistä ja aihe on melko romanttinen ja kaunis. Ei kuvasta erotu mutta neliöiden sisällä on mies ja nainen, jotka hiljalleen neliö neliötä lähenee toisiaan ja muuttuvat kasviksi. Ehken aiheen lähestyminen oli liian sokerinen ja ilmeinen. Tämäkin on jäänyt pöytälaatikkoon pyörimään. Ketjun ja neliöt otin talteen, hopeaosat on sulatettu uusiokäyttöön. Ehken tämänkin otan uusintakäsittelyyn, tai ainakin neliöt. Ketju kulkee tuolla neliöiden sisällä, joten sen saa kätevästi piiloon ja neliöt pääsevät liikkumaan vapaasti. 

Tämä on tälläinen hauska pikku välityö, jonka jo unohdin tehneeni. Löysin kuvan vahingossa kun katselin vanhoja kansioita läpi. Hyvin nopeasti ja ilman sen kummempaa suunnittelua tehty joululahjaksi. Tälläsiä pikku irrotteluja, joissa ei tarvii kauheesti miettiä on aina silloin tällöin hauska tehdä. Vuotta tästäkään en muista, mutta varmaan 2009 tai 2010, Hopea ja synteettiset timantit materiaaleina. 

Näiden tekovuoden sen sijaan muistan, ne ovat viime talvelta. Tein näitä pienen sarjan lahjaksi ystäville ja sukulaisille. Käytin erilaisia kiviä, näissä kappaleissa on akvamariinit. Materiaalina muuten hopea, ja pinta on pyörivällä teräsharjalla käsitelty. Pari noita taisi jäädä laatikkoon pyörimään, ne voisikin sitten tänä vuonna antaa lahjaksi. 

Uutta

Viikot etenee kovaa vauhtia kohti h-hetkeä, ja viimeiset työt on työn alla. Tämä viikko vielä painetaan hommia kotona työhuoneessa, sitten viikoksi "oikeisiin" hommiin raksalle kaveria auttamaan ja marraskuussa takaisin viimeistelemään työt ja sitten alkaisikin olla pystystystä vailla valmis. Nytten on menossa minimaailmojen teko, joihin yhdistelen lehtisahattua pronssia ja löydettyjä objekteja. Jos marraskuussa vielä jää aikaa, niin sitten vielä pikkupyrähdys korujen maailmaan ja jos jonkun isomman korun kerkeäisi vielä tekemään näyttelyyn ötökkäkorun kaveriksi. 

Ensimmäinen minimaailma. Perhoset on tehty pronssista ja niihin on yhdistetty oikeat perhosensiivet. Kasvin lehdet on myös pronssista sahaamalla tehty. Pääkallo on ostettu suomalaiselta eläintentäyttöfirmalta joitain vuosia sitten ja on jäänyt pyörimään laatikkoon, viimeiseltä sekin löysi paikkansa. Oksa on kotipaikaltani löydetty. Teen tuohon vielä pronssista pohjan ja sen päälle luultavasti tulee hiekkaa. Lopullinen asetelma on vielä hieman hakusessa ja sen varmaan löytänee muotonsa paikanpäällä museossa. Lasikupu on ostettu huuto.netistä ja se on peräisin vanhasta kellosta. 

Sama asetelma eri kuvakulmasta. 

Perhosvalaisin sai kaverin. Samalla tekniikalla tehty, mutta tällä kertaa mustasta ja savunharmaasta pleksistä. Halkaisija on 25cm leveimmästä kohdasta. Kun oli perhosilla aluksi harjoitellut, niin tämä tuli jo paljon nopeammin.  Suunnilleen kolmisensataa ötökkää tässä on kaiken kaikkiaan.

Ötökkävalaisin saa parikseen näyttelyyn muovimiehen, josta lisää myöhemmässsä päivityksessä. Kuvaamisen kanssa oli hieman ongelmia, ja tästä työstä tarkempi kuvapäivitys myöhemmin. Yhdessä nuo muodostavat teosparin, kummankin toimiessa myös omana itsenäisenä teoksenaan. 

Putsailin ja fiksailin ötökkäkorun myös uuteen kuosiin. Päivän siihenkin sai menemään kun vahvistelin juotoksia, pesin moneen kertaan ja hioin pinnat uudestaan ja patinoin. Mutta lopputulos on paljon siistimmän näköinen.

Kaulakoru

Näyttelyhommat taas etenevät. Blogiin on tullut pientä taukoa, aluksi kipeänä olemisen vuoksi, sen jälkeen ongelmaksi muodostuivat kuvat. Ostin kesällä kiireessä halvimman mahollisen puhelimen, jonka kamera ja toimivuus on jotain käsittämätöntä. Hyviä kuvia on käytännössä mahdoton saada, zoomia tai tarkennusta ei tunneta, ja mikäli ei ole kirkas kesäpäivä on kuvista mahdotonta saada rakeettomia. Alcatel puhelimesta jäi melko huono maku. No halvalla ei taaskaan saatu kunnollista. 

Viime viikonloppuna sain digijärkkärin takaisin kun olin maalla avustamassa perunannostossa ja muissa syksyhommissa. Samalla reissulla kävin sopimassa näyttelyn yksityiskohdista tarkemmin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että saan näyttelyyn valmiiksi viitisentoista työtä, joista kymmenen täysin uusia. Lopullista karsintaa täytyy tehdä sitten paikan päällä, katsotaan kuinka työt asettuvat, luulen lopullisen luvun olevan kymmenen-kaksitoista työtä. Liian täyteen ei kannata ahtaa. 

Työpäivät on pidentyneet ja jonkinlaisia ensimmäisiä paineita ja epävarmuutta alkaa olemaan ilmassa. Ehkä se on turnausväsymystä ja kun kaikki päivät työhuoneessa katsot samoja töitä, niin ei niistä tahdo enää nähdä kuin virheet. Samoin näyttelyn jälkeinen aika on vielä täysin kysymysmerkki, että mitä sitten rupeaa tekemään. Sekin mietityttää. Onneksi tässä oli muutama löhöilypäivä välissä, niin ei tarvinnut miettiä syntyjä syviä. Kummasti muutama välipäivä virkistää, tänään tekeminen taas sujunut uudella innolla. 

Perunannoston ja muun touhuilun välissä onneksi oli muutama tunti aikaa käydä kuvailemassa pitkästä aikaa, ja otin pihalle mukaan kuvattavaksi yhden korun joka on mietinnässä että tuleeko se näyttelyyn. Koru on tehty viime vuoden keväällä, materiaaleina on hopea 925, keltakulta 750 ja synteettiset kivet. Patina ainakin on levinnyt ja tekee korun tuhruisen näköiseksi, pesua ja pientä fiksausta se ainakin vaatii ennen esillepanoa. 

Koru on kuvattu itsetehdyn torson päällä, jos jotakuta kiinnostaa tehdä tuollainen torso, niin voin laittaa jossain välissä päivityksen kuinka itse tuon tein. 

Koru on saranoitu putkisaranoilla kuudesta kohtaa, joten se muotoilee kantajaa. Lukkona papukaijalukko.

Mihinkään jokapäiväiseen käyttöön koru siis ei ole tarkoitettukkaan, vaan enempikin asustekoruksi. Voi sen tietty nähdä korutaiteenakin. Taiteen ja käyttöesineen yhdistäminen on myöskin yksi tämän näyttelyn teemoja itselleni, joten siinä mielessä tuo sopii mukaan. Tällä hetkellä se tosin on ainut koru, joten epäilen jääkö se yksinäiseksi muiden teosten keskellä. 

Sormuksia

Tällä kertaa kuvapäivitys. Kaivelin koneelta vanhoja kuvia ja järjestelin kansioita uudestaan töiden mukaan. Löytyi monia töitä joita jo unohdin tehneeni. Nostalgia valtasi mieleni yhdessä muutaman kaljan kanssa, ja päätinkin laittaa noita vanhoja töitä esille. Osa on aika kömpelösti tehtyjä ja kuvauksen laatu on mitä on, mutta ne edustavat sen hetken osaamista ja tyyliä. Joissain on ihan hauska idea, joihin voisi palata uudestaankin. Aina ihan sen hetkinen taitotaso ei ollut riittävä idean esilletuomiseen. Mutta koko ajan tässä kehitytään, tuskinpa sitä koskaan on "valmis".    

Näyttelyn valmistaminen etenee pikkuhiljaa ja uusia töitä pukkaa. Työn alla on tällä hetkellä kolme työtä ja niistä päivitys sitten myöhemmin, vatsataudin takia tämä viikko on mennyt vähän ketuilleen. Tekeminen on ollut sellaista puolitehoista, mutta päivä päivältä olo paranee ja töitten tekeminen nopeutuu. Eiköhän siihen normaaliin rytmiin pääse kiinni piakkoin. 

Sormukset on tehty valkokullasta, kivet timantteja. Ideana on että joka vuosi naisen sormukseen lisätään yksi timantti lisää. Jos en ihan väärin muista niin sormukset on tehty 2010. Tilaustyö.

Sormus on tosca oopperaan Savonlinnan oopperajuhlille tarpeistoksi tehty. Rungon materiaalina on hopea, leikkasin pohjaan s kirjaimen muotoisen aukon ja siihen päälle hioin jostain vanhasta punaisesta lasikulhon palasesta tuon "kiven" ja valoa vasten tuo kirjain hohtaa. Kyseiseen oopperaan tein paljon muutakin tarpeistoa. 

  

Perhossormuksia olen näköjään tehnyt aika pitkään, nämä kaksi taitavat olla jostain 2010-2012 väliltä. Molemmat hopeaa ja ylemmässä synteettinen timantti. Näitä tein kokonaisia korusarjoja korviksineen ja kaulakoruineen, mutta jostain syystä en ole niitä kuvannut. Tai en ainakaan löytänyt kuvia. Näihinkin koruihin voisi tehdä paluun. Molemmat tilaustöitä.

Lintusormus on samoilta ajoilta kuin perhossormukset. Materiaalina tässäkin hopea ja silmänä timantti. Ei siis todellakaan kovin hyvä käyttösormus, vaan enempi oli tehty testimielessä. Harmi että kuva on huono, itse pidin tästä kovasti aikoinaan ja tähänkin aiheeseen voisi palata jossain välissä. Tämän sormuksen kohtalo oli joutua sulatuskauhaan ja palata fenix lintuna uuden korun muodossa. 

Tämä on koekappale vihkisormuksesta. Materialina on hopea, lopullinen sormus tehtiin 750 keltakullasta. Lopullisesta sormuksesta en saanut kuvaa kun aikataulu oli niin kireä että taisin saada sormuksen valmiiksi häitä edeltävänä iltana, ja aikaa kuvaamiseen ei ollut. Itseasiassa aika monelle tekemälleni vihkisormukselle on käynyt juuri noin, harmittavaa ettei niistä ole saanut kuvia. Muistakaa kuvata!

Tämänkään tekovuotta en muista, lienee varmaan jostain 2010-luvun alkupuolelta, materiaalina tässäkin tuttu hopea. Tilaustyö.

   

Sormukset on osa lopputyötäni muotoiluakatemiaan, nämä on tehty 2005.  Materiaalina hopea ja synteettiset kivet. Näitä taisin tehdä isomman erän aikoinaan. 

Tämäkin on todella vanha sormus, joskus opiskeluaikojen alkupuolelta, luulisin että 2002 tai 2003. Ensimmäinen onttorakenne harjoitus. Materiaalina hopea ja punakulta. 

Tämä on vanhin kuva minkä löysin. Varmaan ensimmäisiä kivellä varustettuja sormuksia minkä olen tehnyt. Taisi olla joltain kivenistutus kurssilta. Tämän tein ystävälleni lahjaksi. Materiaalina hopea ja sitriinit. Kivet saatan tosin muistaa väärin, siitä nyt kun on jo aikaa. Tämä on todennäköisesti vuodelta 2001.  

Valoa!

Perhoset on sahailtu ja liimattu muotoonsa. Melkoisen aikaavievä projekti oli tämä valaisin. Tuloksena on kaksiosainen valaisin, tai ehken tuota voisi kutsua valoteokseksi. Ylä ja alaosa ovat irrallisia ja molemmissa on oma valonlähteensä. Niitä voi siis käyttää yleisvalaistukseen tai tunnelmanluomiseen. Molemmissa on valonlähteenä ledvalo. Ylempi on sovitettu suoraan tavalliseen e27 lamppukantaan ja valmiiseen valaisinsarjaan, eli se käy siis joka kotiin ilman kummempia kikkailuja. Alemmassa valaisimessa on irrallinen paristoilla toimiva led valosarja. Valaisimet eivät ole kiinteästi toisissaan kiinni, vaan niitä voi käyttää erillään toisistaan. 

Prosessi itsessään oli melko helppo. Ota tai etsi kuva perhosesta, muuta se photarilla valo/varjo pinnaksi, tulosta mustavalkoisena, korjaa virheet tussilla, jos on kohtia mitä ei voi sahata. liimaa kuva muovilevyn pinnalle ja sahaa lehtisahalla irti. Toista reilu 500 kertaa, puhdista sahatut perhoset ja liimaa kiinni toisiinsa.

Aikaa meni noin kolmisen viikkoa sahailuineen ja liimailuineen, alussa perhosia tuli parinkymmenen kappaleen päivävauhtia, viimoisina päivinä ylsin jo yli viidenkymmen kappaleen päivätahtiin. Enempikin olisi tietty voinu tehdä jos nyt olisi ihan tehdasmaisesti tehnyt hommaa, mutta työskentelyn mielekkyyden kannalta tein välissä muuta hommaa ja pidin pikku taukoja. Liimailu sitten olikin se hermoja koetteleva homma, yllättävän hidasta hommaa, palaset eivät meinanneet pysyä paikoillaan ja aina kriittisessä vaiheessa ote herpaantui tai vahingossa tönäisi teosta ja liimattava kappale siirtyi väärään kohtaan. Jokainen perhonen oli  liimattava yksitellen ja koko ajan teosta piti katsella eri suunnista. Jatkuva liiman käry toi myös oman mielenkiintoisen lisänsä työskentelyyn. Onneksi liimamerkin vaihtaminen wurthista loctiteen  helpotti sekä ajallisesti että hajunsa puolesta työskentelyä.   

 Molemmat valonlähteet käytössä.

Pelkästään alempi valonlähde käytössä, tykkään kattoon tulevista varjoista. Laiskana en viitsinyt laittaa johtoja nätisti piiloon kuvun alle.

Välissä kerkesin myös korujen kimppuun, tuttavalle tein sormuksen suurennoksen ja putsauksen. Kiillotus ja ultraäänipesu teki ihmeitä, kivi alkoi loistaa ihan eri tavalla ja sormus näyttää kuin uudelta. Sormusta piti suurentaa puolitoista numeroa, vähän alkoi takoessa jännittää ratkeaako sauma auki, mutta onneksi isommalta korjaukselta vältyttiin tällä erää. Jalometallien työstö tuntui pitkästä aikaa sen verta mukavalta, että seuraava projekti onkin kuparista ja pronssista. 

 Korjailtu sormus. 

Muovihommia

Muovi on ollut sellainen materiaali johon en ole juurikaan ollut kosketuksissa, ja se onkin alkanut viime aikoina kiinnostamaan. Olen joskus opiskeluaikoina käynyt muovikurssin, mutta sen opit on jo aikaa sitten unohtunut, niin nyt lähetään yritys-erehdys periaatteella liikkeelle. Oikeastaan innostus on ollut jo useamman vuoden. Tein jokunen vuosi sitten iltahommina taulun/valaisimen pronssista ja kuparista joita yhdistelin valkoiseen pleksiin. Tykkäsin yhdistelmästä ja ajatus muovin käyttämisestä jäi kytemään. 

Talvella sattui sopivasti paikallisessa taito shopissa olemaan valumuovikurssi jonne päätin mennä kokeilemaan muovin kanssa touhuamista. Vaikkakin oli vain pieni kosketus valumuoviin ja lähinnä valmiisiin muotteihin kaatamista ja pikkuesineiden päällystämistä muovilla, niin sai sieltä muutamia hyviä niksejä ja ideoita muovin käyttöön. Tilasin itselleni ebaysta halvempaa valumuovia ja sitä kokeiltiinkin yhteen pienoismalliin veden pinnaksi ja melko pitkään se jähmettyi ja haju oli aivan kamala. En sen takia ole vielä kotona sitä viitsinyt kokeilla, pitää löytää joku tila jossa muovi saa rauhassa jähmettyä viikon ajan ainakin. Noita ilmeisesti on hajuttomiakin, mutta mitä katselin netistä niin melko kalliita verrattuna noihin halvempiin. Lasikuituhartsista olen tehnyt myös, mutta siinäkin se haju on niin pistävä ettei kotipajassa oikein viitsi sen kanssa käydä turailemaan. 

Valumuovikokeiluiden jälkeen ostin muovipajalta pahvilaatikollisen erilaisia ja värisiä pleksejä, ja nyt täällä kotona lehtisahailut niitä ja kokeillut liimailla niistä veistoksia. Menestys on ollut vaihtelevaa, ja aikaa on mennyt yllättävän paljon, huomattavasti hitaampaa mitä arvelin. Heinäkuun sahailin kirkkaasta kolmemillisestä pleksistä perhosia, joihin tein runsaasti yksityiskohtia. Tein kuukaudessa lähemmäs kaksisataa kappaletta, joita sitten kokeilin liimata yhteen parveksi ja laittaa alapuolelle valon, josko se toimisi jonkinlaisena valoveistoksena. Mitään kovin mahtavaa en ainakaan alkuun saanut tehtyä, ja tänään siivotessa vielä tiputin mokoman hyllyn päältä alas ja se meni palasiksi, ja tämä päivä onkin mennyt korjaushommissa. Toivottavasti sen vielä saa jotenkin siististi kasaan. Toista isompaa hommaa aloin sahaamaan kuun alussa ja se onkin tullut huomattavasti nopeampaa, kuukaudessa tein noin neljäsataa erilaista perhosta. Jokainen käsinsahaamalla, karsin yksityiskohdista ja tein vain perhosen ulkomuodon. Toki sekin nopeutti että muovin sahaaminen oli jo tullut tutuksi ja ranteet ei olleet koko aikaa jumissa. 

liimaaminen onkin sitten oma juttunsa, arvelin sen olevan todella helppoa ja nopeaa, pikaliimalla vain nips ja naps osat kiinni. Ensimmäisissä kokeiluissa liimanhuurut vetivät osan kirkkaasta pleksista valkoisen huurun peittoon. Ongelmasta selvisin pesemällä kappaleet ultraäänipesurilla ja sen jälkeen hyvin huuhtomalla juoksevan veden alla ja kuivaus. Kädet täytyy pestä joka välissä, ja välillä käsittelin kappaleita pinseteillä ettei käsistä tarttuisi yhtään rasvaa. Pikaliima ei ole nimensä veroista, käytin wurthin nestemäistä pikaliimaa ja välillä kappaleet tarttuvat toisiinsa muutamassa sekunnissa, mutta välillä kuivusmisaika tuntuu olevan useita tunteja. Varsinkin jos liimaa menee yhtään paksummalti. Välillä levitin liimaa lehtisahanterän pätkällä jos kohta oli hyvin vaikea. Kuivuttuaan liima kyllä pitää hyvin ja yllättävän hennoissa kohdissakin. Kuivumisen odottaminen on kyllä yhtä tuskaa varsinkin, jos täytyy kädellä pitää kappaletta erikoisessa asennossa. Kokemuksesta viisastuneena isompaan työhön virittelin eri kokoisia mukeja ja muita mahdollisia tukia. liiman haju ei myöskään ole erityisen hyvä jos sitä haistelee useita tunteja putkeen, pakko on pitää kaikki mahdolliset ikkunat auki, ja tehdä muovityöt nyt vielä lämpimien kelien aikaan pois kun pystyy kämppää tuulettamaan. 

 Valaisin/taulu, valkoista pleksiä ja lehtisahattua pronssia ja  ledivalomekanismi sisällä.

Yksityiskohta taulusta, kuva hieman vääristää siinä mielessä että pronssi on patinoitu rikkimaksalla tummaksi, mutta kuultaa kuitekin omaa väriään läpi. Kuvatessa vastavalo saa sen näyttämään täysin mustalta.

Ensimmäinen valumuovikokeilu jossa käytin edellisestä taulusta ylijääneitä paloja.

Valukokeilu 

Tein pronssista perhosriipusmallin jonka siiven aukkoja koitin täyttää muovilla. Ei oikein onnistunut, ensinnäkin kannattaa juottaa pohja jatkossa että jää vain ammeita täytettäväksi. Valuvuovi oli sen verta lurua että valui todella pienistä raoista pois ja pohjapuolen siistiminen oli melkoinen urakka. Tosin pohjan tekemällä idea läpikuultavuudesta häviää. Valumuoviin sekoitin ihan tavallista akryylimaalia ja noihin koloihin ruiskutin sen injektioruiskulla ja hyvin tuli siitä läpi ja työskenteleminen oli tarkkaa ja sotkutonta.

Loppumuovijämiä, jotka kaadoin johonkin jääpalamuottiin jonka pohjalle laitoin pronssista sahatun ötökän. Ehkä tuosta jossain vaiheessa tulee tehtyä joku kaulakoru. 

Viime aikoina työpöytä on näyttänyt tältä. Seuraavaksi sitten enemmän asiaa perhosista.

Välipäivitys ja haastetta

Jahas taas pitkästä aikaa näihin blogihommiin. Loppukesä onkin kulunut mökillä ollessa ja kalastellessa sekä marjastaessa. Aina sopivassa välissä kerennyt vähän pitää yllä taidehommiakin. Illat on menneet aika pitkälti muoviperhosia sahaillessa ja nyt niitä pääsee vihdoin viimein liimailemaan muotoonsa. Noista muovijutuista päivitystä sitten myöhemmin. 

Kohta alkaa syksy ja uusi arki, kun päivärytmi muuttuu ja nainen lähtee takaisin kouluun ja töihin ja sitä myöten miulakin alkaa aamuheräämiset ja pakko ryhdistäytyä näissä työhommissa, vaikka työt onkin edistyneet ihan mukavasti näin kolme-viisi tuntista päivää tehdessä, pakko ruveta tekemään pitempää päivää jos mielii saada kaikki aiotut työt valmiiksi. 

Ideoita onkin vaikka millä mitalla teoksiksi ja koruiksi. Tein itselleni lupauksen etten aloita useaa projektia päällekkäin, ja yllättävän hyvin tämä lupaus on pitänyt, vaikka koko ajan keksii uutta ja tekisi mieli hyppiä uusiin juttuihin ja kokeiluihin. Ebaysta ja huuto.netistä on löytynyt vaikka mitä kivaa sälää mitä tekisi mieli koittaa ja käyttää osana teoksia.  

Rahahuoletkin alkaa hieman hellittää kun sain vihdoin ja viimein päätöksen liitolta. Muutoin tässä on kumminkin pärjännyt ihan hyvin kun on ollut hieman säästöjä pahan päivän varalle ja ollaan kerätty kanttarelleja myyntiin saakka ja kirppispöydästä saatiin muutamia kymppejä ylimääräistä. Tylsistymisen ohella raha-asiat oli tässä työttömäksi jäämisessä yksi suurimmista huolista, mutta ei tää nyt niin kauheeta ole, ja turhat kulut karsimalla pärjää suhteellisen hyvin, jää hetkittäin rahaa johonkin ylimääräiseenkin. Pakko on tosin ollut opetella hillitsemään impulsiivisuutta, ihan kaikkia mielihaluja ruokakaupassa ei ole järkevää toteuttaa. 

Elämä on ollut itseasiassa aika leppoisaa ja mukavaa, ja mikään ei ole vituttanut kummemmin. Pikkuhiljaa tässä alkaa työasiat ja tulevaisuus omassa mielessä selkiintymään.

Tässä muovinpalasia toisiinsa liimatessa ja liiman kuivumista odotellessa onkin hyvä hetki vastailla tälläisen haasteen kysymyksiin minkä sain tuolta gems n` roses blogista.  

1. Miten rentoudut?

Sohva ja kylmä olut on ollut aika paljon käytetty, leffaan tai johonkin sarjaan yhdistettynä vielä rentouttavampi. Mökillä kalastaminen ja saunominen on myös mukavaa, tosin tätä voi harrastaa vain kesäisin. Salilla käyminen on myös rentouttavaa ja omaa aikaa, ja siihen en edes hirveästi kaveria kaipaa. Tai no välillä on kiva käydä kaverin kanssa. Ja tietenkin käsillä tekeminen. 

2. Mikä sarjakuvahahmo olisit?

Tämä onkin vaikea... sarjiksia olen lukenut niin paljon. Ehken sandman tai preacher. Tai sittenkin takavuosien dc comicsin Simon Bisleyn piirtämä lobo! 

3. Millaisia koruja käytät? Millaisista koruista pidät?

En juurikaan käytä koruja itse, paitsi ensimmäistä opiskeluaikana tehtyä sormusta. Se on kyllä melko surkea, sitä on jouduttu vuosien varrella venyttämään useita kertoja ja se on kulunut puolitoista millisestä varmaan ohuimmasta kohdasta alle puolimilliseksi. Kunhan saan inspiraatiota rakennan rungon ympärille jonkun hienon uuden sormuksen. Vaikka itse en käytä koruja niin mukavahan niitä on katsella, paljon timantteja pitää olla, ja sellasta rosoista ja näyttävää. Perus kultakaupan korut ei juurikaan iske.

4. Onko sinulla (ollut) muita blogeja kuin tämä?

Ei ole ollut, tämä on ensimmäinen.

5. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?

Se on vielä hakusessa, tällä hetkellä tämä on vähän tälläinen työpäiväkirja jossa lähinnä kirjoitan itselleni muistiin tätä projektia, kiva jos se alkaa kiinnostaa muitakin. Katsotaan millaiseksi tämä muokkaantuu matkan varrella. Ehken jossain vaiheessa tämä voisi toimia portfolio tyyppisenä?

6. Pub vai nightclub?

Pub ehdottomasti!

6. Mitä mieltä olet blogeissa esiintyvistä mainoksista?

No yleensä kaikki mainokset on ärsyttäviä mihin netissä törmää, varsinkin pop-upit ja kohdennetut mainokset. Tietty jos tällä tarkoitetaan sitä että blogi on sisustuslehti tyylinen, eli sen onkin tarkoitus esitellä eri firmojen uutuustuotteita tai palveluita niin sitten asia on eri.

7. Satsaatko reiluun tai luomuun?

No tässä rahatilanteessa jonkun verran, milloin mahdollista. Aina välillä innoissani ruokakaupassa en tajua katsoa alkuperää tai valmistajaa, mutta onneksi tuo nainen katsoo tarkemmin. Toki pyrin ostamaan kotimaista silloin kun se on mahdollista ja järkevää, kausivihanneksia ja järvikalaa esimerkiksi. Ideaali tilannehan olisi että saisi kalan itse pyydettyä järvestä ja marjat ja sienet kerättyä itse, mutta ei se näin kaupungissa vuokralla asuvana ole mahdollista. Onneksi jonkun verran kerkesi kesällä marja ja sienivarantoja täydentämään, ja kokeilemaan kalasäilykkeen tekemistä. Itse pyydetyistä muikuista tietenkin! 

8. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?

laulamaan tai soittamaan jotain soitinta. Lentäminen olisi myös hienoa osata, ja kilpa-autolla ajaminen. Käsityö ja taidehommissa olisi huippua päästä harjoittelemaan ja tekemään installaatioita ja jotain todella isoja veistoksia. 

9. Haluaisitko asua mieluummin maalla vai kaupungissa?

Molemmissa on puolensa, mutta tällä hetkellä yhtenä haaveena on oma talo, jossa olisi työpaja ja olisi sellaisessa tilanteessa että elättäisi itsensä omalla työllään. Nooh ehken jonain päivänä...

10. Jos sinun pitäisi muuttaa asumaan ulkomaille, mihin maahan haluaisit muuttaa?

Näitä on niin monia, Islanti olisi yksi sellainen. Sitten haluaisin koittaa asua jossain oikeasti isossa kaupungissa, kuten tokiossa tai vaikka New Yorkissa. 

11. Mitä söisit viimeisellä ateriallasi?

Tämäkin on paha... herkkuruokia on niin monta, ainakin voissa paistettua parsaa, sitten kalaa vaikkapa kuhafileitä. Uunissa haudutettuja pikkutomaatteja, joissa olisi mukana valkosipulia ja tuoreita yrttejä. Ehken paistettua chiliä. Ruuan kanssa jotain hyvää vaaleaa olutta. Jälkkäriksi sitten sorbettia, vaikka kotimaisista marjoista. Toinen kova vaihtoehto olisi ribsit! tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti. 

Niin ja sitten ne omat kysymykset:

1. Mikä oli lapsena unelma ammattisi?

2.Uskotko että avaruudesta löydetään elämää?

3.Typerin asia mitä olet ostanut?

4.Kenen julkisuudesta tutun ihmisen kanssa haluaisit ottaa seuraksi illalliselle? (kuolleet käyvät, mutta ei mielikuvitushenkilöitä.)

5.Kuka on lempparitaiteilijasi?

6.Minkä supervoiman valitsisit itsellesi?

7.Mitä pelkäät?

8.Jos saisit kolme miljoonaa euroa, lopettaisitko seksin harrastamisen kaikissa muodoissaan loppuelämän ajaksi?

9.Mikä on tämän hetkisen elämäsi suurin saavutus?

10.voittaisitko mieluummin oscar-palkinnon, vai olympiakultaa valitsemassasi lajissa?

11.Haluaisitko olla kuolematon?

Haastaminen onkin vaikeaa kun olen vielä ihan uusi tässä hommassa, ja en ole vielä yhtätoista blogia edes seurannut. Joten jätetään haaste avoimeksi kaikille jotka tämän lukee!